Simmää löysinki itteni Tampereelta mittatilausompelijakoulutuksesta. Ei näköjääs koskaan tiedä mihin päätyy, ku ei niin kauheesti pistä hanttiin tolle mielen myötävirtaukselle.

 

Fasebuukkia selailin siinä marraskuisena päivänä ja vastaan tuli Suomen yrittäjäopiston mainos, jossa vokoteltiin mittatilauompelijakoulutukseen...sai si vaatetusalan- ja muodintutkintoo suoritettua. Melkeen siitä istumalta olinkin näpytellyt hakemuksen alalle, jota en ollut vielä koskaan ajatellukka. Pääsin haastatteluun ja siellä kyseliväkki miten tähän koulutukseen olin tullut hakeneeksi. No täysi mysteeri oli itsellekkin...tunnustin. Innostus alkoi kyllä vattanpohjassa mukavasti kehitellä perhosia ja tulinkin valituksi opinahjoon.

 

9.1.2023 istuttiin ensimmäistä kertaa Tampereella ompelukoneiden, saumureiden ja höyryrautojen seurassa...16 opiskelijaa oli paikalla ja opettaja. Aijettä...mukavia ihmisiä kaikki! Ensimmäiset tunnit meni käytännönasioiden selvittelyissä ja tutustuessa. Sitten se alkoi...täyttä asiaa, uutta asiaa, mielenkiintoista asiaa, asiaa, joka ei vielä saavuttanut ymmärrystä ja asiaa, joka ehkä joskus ajan kanssa muuttuu päässä ymmärrykseksi ja kädentaidoksi. Illalla kotiin ajellessa pää oli, kuin pajuista valmistettu kaaospallo ja yöt meni saumojen, päärmeiden, poikkileikkausten, halkioiden, kaulusten ja hihojen suloisessa sekamelskassa. Mutta pikkuhiljaa asioita asettuu kohdilleen, kuten saumatkin ja tikkaukset. Tunne on niin hieno, kun oppii vielä tässäkin iässä uutta, on innostunut ja luovuus tekee tuloaan.

 

Ensimmäinen etätehtävä oli saumojen ja päärmeiden harjoittelu, sekä nuppineulatyynyn ompelu.

 

Sitten jo kiiruhdettiinkin paitapuserokauluksen saloihin, hihansuuhalkioihin, itse hihaan ja...ja...ja...Very much information, but not too much!

                                                                

Vaan tilasimpa itselleni uuden ompeluskoneen. Oikein tuntui kivalta ja mukavia erikoisompeleitakin näkyi koneen kyljessä. Eikä tarvinnut kuin nappia painella ja tikkiä syntyi...perusommelta, erikoisompeletta, napinläpeä ja lankakin meni neulaan parilla vivunheilautuksella. No ihan ei sujunut sillai ku olin haaveksinut...erikoisompeleihin tutustuessa alkoi ongelmat. Oli kuin koneella olisi ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun piti lähteä tikkaileen, niin kone alkoikin peruutella ja tikki oli sen näköistä erikoisompeleissa. Ei tullu syräntä eikä kukkasenlehtee, vaan tuli sekalaista möhkälettä ja lankasutturaa. No kone takuukorjaukseen ja muutaman päivän päästä testailin paluumuuttajaa työtilallani.

           

 Alku näytti lupaavalta, kunnes koneen mielialavaihtelut  alkoivat. Peruutusvaihde oli taas päällä, eikä homma toiminut. Mistä munkin tuli mieleen kääntää koneeseen tuleva sähköjohto toisin päin, kun oli identtinen molemmin päin ja kas kummaa, taas kone toimi moitteettomasti. Ilmoittelin myyjälle koneen oikutteluista ja oli sekin siellä vähän äimistynyt, kun ei moinen korjausliike ollut tullut ennen vastaan. Noooh, ilo oli ennenaikainen. Opettelin napinläpee tilkulle ja se tulikin laakista oikein täydellinen ja oli helppo tehdä. Siirryin koulutehtävääni ja ompelemaan napinläpeä hihaan. Taas mentiin metsään...kone tikkaili miten sattui, junnaili paikoillaan ja tarkistuksen jälkeen erikoistikit  ihan pihalla. Soitto taas myyjälle. Ilmoitin vaihtoehtoja olevan kaksi. A) Uusi kone mulle tai B) nykyinen kone lähtee menolipulla kyseiseen kauppaan ja haen uuden kivijalkamyymälästä. Asia sujui hyvin ja nyt odottelen uutta, tarkistettua konetta saapuvaksi kotiin ja vanha lähtee sitten samassa lootassa takaisin.

Entisestä kampaamohuoneistostani olen saanut kivan tilan ompeluksille. Työtasoksi hain ison pöydän, joka edelliselle omistajalle oli tullut tarpeettomaksi. Kankaanleikkuuseen ja kaavojen kanssa värkkäilyyn on taitettava matkapöytä, joka tuli joskus hankittua toripöydäksi koruja varten. Mallinukkekin saapui hoppyhallista tilattuna ja koristaa tilaa mukavasti. Toivottavasti meillä synkkaa ja on iloa toisistamme.