Uusi blogini saakoon alkunsa runolla, joka on edesmenneen ystäväni Pekka Mäkilän käsialaa:
Venheelläin soudan
järven tyynnyttä pintaa.
Kanssa itseni venheessä olen vain.
Onneain noudan
mi tyynnyttää rintaa
tahdon maailmalle lahjoittaa rakkauttain.
Sateenkaari luo loistoaan
aavan tuon yllä.
Värit elämän on siinä puhtaimmat.
Se antaa myös toivoa,
että eksytetyllä
on ystävät, onneaan odottavat.
Värit voimansa antaa
luoden unelmat mielen.
On säteiden loisto enkelten.
Läpi elämän kantaa
ja yhteisen kielen,
soi lauluna rakkaus sydänten.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.